tiistai 27. maaliskuuta 2018

Purkeissa



Ruokailuvälineet ovat nyt tallessa keittiössä mitä mainioimmeissa purkeissa. Ystävän huikeissa, eli DGSM:n keramiikkapurkeissa ja nämä ovat spesiaalikokoa ja uniikkitilaus kun tarvittiin juuri sopivan isoja.


Mukana on myös yksi vanha ruotsalainen hunajapurkki, tai ainakin ihan hunajapurkin näköinen, suuremmille kiffeleille.


Lemppari haarukat, lusikat ja veitset ovat nämä muutamat kulahtaneet luun näköisellä kahvalla varustetut. Ne ja muut välineet ovat iloisesti sekaisin purnukoissa ja paremmin käden ulottuvilla, koska ei sieltä laatikosta halua kiskoa välineitä kun niitä tarvitaan ihan jatkuvasti.


Keittiön saarekkeella on myös esillä vähitellen löydetyt munitusmunat tai mitä nämä nyt ovatkaan, keramiikkaa ja vanhoja. En tiedä ovatko olleet tarpeen innostamaan kanaa munimaan vai mitenkä, joku viisaampi varmasti tietää.

Olen aivan pehmona näihin ja rompetorit ovat olleet parhaita paikkoja joista löytää superkivaan hintaan, nyt taitaa olla jo sopiva määrä kulhossa. 


Mitenkä teillä on kiffelit säilössä?

Our utensils are perfectly handy now on the kitchen island in the most perfect jars. DGSM jars made by my talented friend of course, special order because I needed special sizes. I never liked getting these from the drawers, because you need them constantly. Now they are beautifully and reachable. 

I also keep these old antique porcelain eggs on the island. Been collecting them for a while, when ever I find them for a bargain. Now I think I have a nice batch, and they are safely away from real eggs, so there isn't a confusion of which to crack.

keskiviikko 7. maaliskuuta 2018

Tauluja


Tauluhyllyt muuntautuivat aivan erilaisiksi savimaalin jälkeen olohuoneessa. Nyt ne sulautuvat seinään just niinkuin haaveilin ja vaihtuva taulukokoelma on niin kotonansa.


Piti räpsäistä kuva keskeneräisestä seinästä kun upea sävy muutti tunnelman huoneessa sitä mukaan kun maalaus eteni.



Meillä on talvella verhoina vanhoja äidin pitsilakanoita jotka vedetään tuulella ikkunoihin eteen mutta muuten ei niin harrasteta verhoja. On ihanampaa kun valo saa virrata. Koirien mielestä olohuoneen iso ikkuna on tv ja sieltä tulee aina mahtavaa ohjelmaa. Jänikset on parhaita, niille täytyy haukkua ihan kilarina. 


Ja siitä välillä kilpaillaan että kuka ehtii ekana nukkumaan sohvalle kun siellä on tilaa.



Tauluhyllyt on siitä ihania että esille saa myös tavaroita. 


Taulujen alla on sohva joka tuli pikafiksattua muutama vuosi takaperin. Ikivanha jousitus on mennyt nyt viimein rikki yhdestä kohtaa ja kankaassa on paikattava reikäkin. En ihan tiedä mitä sohvalle tekisi mutta olen niin tykästynyt puureunaan että en malta luopua tästä. Taidan paikata ja miettiä rauhassa minne sen sijoittaisi.


Olohuoneessa tekee mieli täyttää seinät tauluilla reilulla kädellä, asenteella enemmän on enemmän. Olen pehmona vanhoihin tauluihin joissa on patinaa ja jos hinta on ihanan tai suorastaan hassunhalpa niin haalin ne talteen. Yhdistelen sitten toisiinsa sitä mukaan kun löytävät paikkansa. Vähän rupuiset kehykset on ihania ja jos niissä on huonompi kuva sisällä niin eikun kuva vaihtoon. Ylimpänä on uusin löytö, ikivanha kartta jonka laitoin juuri vanhaan kehykseen. 

I'm filling up the living room walls with old pictures and new ones and mixing them as I go along. The clay paint changed the mood and now the picture shelves blend beautifully in the walls. The posters and old frames look more harmonious than before, just love the walls now.

maanantai 26. helmikuuta 2018

Magnoliat maalatussa olohuoneessa



Kyllä se kevään odotus alkoi täällä nyt. Ihan sama mitä lämpömittari näyttää, täytyy saada vähän kevään tuntua. Tuli toteutettua yksi kukkahaave vihdoista viimein ja haalin kotiin ensimmäistä kertaa magnolian oksia. 

Ja siis onhan nää vaan niin tajuttoman kauniita, ei pääse yli eikä ympäri. Melkein kuumaa vettä lasiastiaan ja ensin näyttivät tältä ja jo lähtivät nuput avautumaan niin että heti seuraavana päivänä olivat jo puoliavoinna..


Magnoliat pääsivät olohuoneeseen jonka sain viimein maalattua kokonaan savimaalilla, jota on maalattu aiemmin täällä ja täällä ja vähän jo täälläkin. Tila jotenkin syveni ja hivelee nyt silmää niin että täällä viettäisi kaiken ajan erittäin mielellään. 

Samalla pääsi uusi valaisin paikoilleen, tämä tulikin tehtyä jo aiemmin, klik, ja valtava vanha kattokruunu meni hetkeksi varastoon. Vielä kun keksisi minne sen seuraavaksi laittaisi mutta en varmaan koskaan raaski siitä luopua.


Olohuoneen eri harmaan sävyt toimii nyt niin hyvin yhteen ja meillä ei ole mitään kiirettä ottaa tuota, kerrankin ihan kivan näköistä, muovimattoa pois, joten olkoot vielä siinä rauhassa.


Magnoliat tosiaan avautuivat melkein samantien ja ovat niin paikallaan nurkassa, iik miten ne on kauniita! Pakkaset meinasivat iskeä vähän haastetta saada ne kotiin hengissä mutta lämmin auto kun odotti paketteja niin onnistui. Kaisan kukasta Hämeenlinnasta ne löytyivät ja toivottavasti pääsen näkemään kun jokikinen nupuista vielä avautuu.



Pullokokoelma jättipulloja sopii kaapin päälle jossa oli ennen kaikkea sekalaista, nämä tuntuvat nyt niin paljon raikkaammalta kuin ne sekalaiset roinat. 


Lupasin aiemmin käyttökokemusta että miten ne valkoiset pellavapäälliset ovat sohvissa ja nojatuoleissa toimineet ja täytyy kehua että toimii! Hyvin myös onnistutaan näitä aina välillä likaamaan, ja siis todella hyvin, mutta kaikki on lähtenyt pesussa pois ja sitkeimmän näköiset tahrat olen käsitellyt ensin sappisaippualla. 

Iso sohva on muuttunut divaaniksi ja näin siinä aina kenotetaan ja jokin peitto, viltti tai muu on messissä joten tältä tämä rehellisesti meillä näyttää tai sitten vielä nuhjutetummalta.


Sohvapöytään kaipaan nyt uutta vaihtelua, ei siis sillä etteikö se vieläkin ole aivan mahtava mutta kun se on armotta liian pieni. Joten ideat ovat alkaneet täällä nyt muhimaan että mitäs tähän seuraavaksi. Katsotaan mitä siihen kehittyy, jalat ovat ehkä jo löytyneet...

Finally, the living room is painted and so are the base mouldings. The clay paint is super and the different grey hues come together so well that I feel I could spend all my time right here.

Bought some magnolias too, for the first time as well and trying to fight off the winters endless feeling. Got to get some spring mood right now, no matter what the temperature outside might be. And trust me, you don't want to know how cold it is here tomorrow, but I'll just say it will require a lot of wool.

And they are beauties, the magnolias that is, I put them in rather hot water and the buds started to open right away. New chandelier, diy of course and old bottles on the large cabinet, this room really has a fresher feeling now. Started to plan a new coffee table, not that I don't still love this one made out of an old army crate, but it's just too small for us. Let's see what will come of it, I may have found the legs for the new one already...



tiistai 13. helmikuuta 2018

Lisää lämpöä


Tämä talvi on ollutkin aivan erilainen meillä, nimittäin asemalla on oikeasti ollut lämmin sisällä. Aika ihana uusi kokemus kun sitä jo vähän tottui siihen että varpaat ovat kohmeessa villasukista riippumatta ja kolme kerrosta villaa päällä tällä viluisalla ei ole riittänyt.

Puukuitupuhalluksessa suurimman eron teki ehdottomasti yläpohjan puhallus. Ekoeriste puhalsi vielä samana päivänä (kun puhallettiin lattioita, klik ja sitten seiniä, klik) meillä valtavan aseman ullakonkin. Hyvää turve-eristettä ei tietenkään otettu pois, vaan siihen puhallettiin päälle noin 20-25 cm lisää Nativo-puukuitueristettä. Näin kokonaispaksuus eristeellä on nyt noin 45-50 cm eli kyllä kelpaa.


Ullakolle oli myös hieman haastavampi päästä kaikkien letkujen kanssa, tai tuntui minusta haastavalta kun tuo katolla kiipeäminen ei ole sellaista johon minut saisi suostuteltua. Sinne he kiipesivät hujauksessa ja katon huoltoluukusta sisään. Pääsee ullakolle myös kodinhoitohuoneen kautta mutta letkujen tuominen sieltä olisi ollut hyvinkin hölmöä kun on näin hyvä reitti apajille.



Kun valmisteltiin tätä puhallusta huomasimme että ullakolla ei oikein ollut tarpeeksi ilmanvaihtoa ja me ihmeteltiin että mistä tämä voi johtua, eihän sitä ole voitu rakentaa näin huolimattomasti kun on jo sata vuotta porskuttanut. Mutta jotain oli pielessä, sen näki siitä että katon sisäpinnan laudoituksessa näkyi tarpeetonta veden kondensaation tuomaa tummenemaa ja käteenkin laudat tuntuivat turhan kosteahkoilta. 

Kunnes me tajuttiin se. 
60-luvulla ullakon tuuletuskanavia oli kanavoitu viemään viilennystä vain aseman alakerran akustohuoneisiin ym. tiloihin ja ullakolta ei päässyt ilma kunnolla tuulettumaan. Kun katkaisimme yhden suurista tuuletuskanavista joka vei juuri vanhaan akustohuoneeseen niin aivan kuin ullakolla olisi vaihtunut ilmanvirtauksen suunta. Nyt kun ullakon ilma vaihtuu suoraan katolle katettua kanavaa pitkin, ei vaihtuva ilma yritä enää puskea yläkerran keittiöön ja tämäkin lämmittää kovasti asemaa.

Kannattaa siis tarkistaa ullakon tuuletustilanne vanhassa talossa, erityisesti jos jotain muutoksia on tehty. Nyt vaihtuu ilma mutta ei sisätilojen kautta, jes. 


Historia ja pienet lasten piilotetut aarteet, joita ollaan ullakolta löydetty saivat kaikki jäädä talteen eristeen alle. 


Ullakolle kiivettäessä huomattiin että katolla oli täysin eristämättömiäkin kohtia (!) kuten päädyn toisen portaikon yläpuolella ei ollut eristettä hitustakaan, joten ei ihme että on siinä päädyssä taloa ollut aina ihan jäätävää talvella. Eli keittiössä, kivakiva.


Luulimme aina ennen että aseman heikoin lenkki eristyksessä on seinät, sillä kun idästä puhalsi kova pakkastuuli talvella, saattoi olohuoneessakin laskea lämpötila 16 asteeseen pahimmillaan, puhumattakaan keittiöstä joka on se kylmä pää taloa. 

No eivät olleet seinät se ongelma, se oli yläpohja! 

Nyt on maalämpökone säädetty 20 asteeseen (ennen 21 astetta), uskalias testi mutta tahtoo tietää että voitaisiinko säästää tänä vuonna lämmityksessä oikeasti vähän rahaakin. Olohuoneessa on nyt 21 astetta, myrskypäivinä 19,5 astetta eikä sen alle ole menty, aivan huippua. Alakerta on vielä viileämpi tila mutta siellä onkin remontoitavia huoneita ja lattioissa peräti reikiä ynnä muuta mukavaa pientä. 

Tämä on ollut paras remontti asemalla tähän asti, eikä se edes sinänsä näy. Mutta kyllä tuntee. Vähemmän lämpöhukkaa, vähemmän jääpuikkoja räystäillä ja enemmän lämpöä ja ihan samalla tavalla hengittää talo kuin ennenkin.

- Blogiyhteistyö Ekoeriste Oy:n ja Huntonin kanssa

 Sorry, only in Finnish this time, we had some eco-insulation done to our attic as well!

tiistai 23. tammikuuta 2018

Kodinhoitohuoneen remontti osa 1


Sitten olikin kiire-lokakuun hurjin remppa vuorossa, nimittäin yläkerran kodinhoitohuone. Päätettiin ottaa samalla puukuitupuhallus koko yläpohjaan ja siinä samalla meidän kannatti korjata tulevan kodinhoitohuoneen eristys. 


Huone on aina ollut keittiön yhteydessä lisä-apuhuoneena selkeästi ja talon toisessa päädyssä lähes identtinen mutta peilikuva huone (miehen työhuone, klik tästä sinne) on talvella aivan tavattoman kylmä. Eli tämän tilan eristys piti tehdä ihan uusiksi (niin kuin myös sen toisen huoneen joku päivä). Seinät voitaisiin puhaltaa samalla puukuidulla jos vain tehtäisiin lokerot joita puhaltaa. Kun kerran 10 cm naurettavan ohut eristys ei toimi niin laitettiin sitten 25 cm!

Ihanat oikein leveät panelit ovat kahdella seinällä ja nämä saavat jäädä, maalin vedän kyllä pintaan sillä tänne kaivataan valoa ja huoneessa on vain yksi pikkuinen ikkuna ylhäällä korkealla erkkerissä.


Tässä tarvittiin apua että ehdittäisiin aivan hullun pian tulevaan puhallus-päivään joten Hirsiberian Ville ehti onneksi jäämään meille vielä hommiin.


Uudet palkit rakennettiin mitallistetusta kuusesta ja kakkoskakkosesta, taakse piti jättää tuuletusrako kattoa vasten (vanhat pystyt hirsipalkit antoivat siinä riittävän syvyyden) ja seinien takana ovatkin mansardikaton helman tuuletustilat. Tuulensuojalevyllä vuorattiin seinät kauttaaltaan ja kaikki raot piti huolella tilkitä pellavalla tai ilmansulkupahvilla, ettei puhallettaessa puukuitu tursuaisi sinne tuuletustiloihin. Vaikein oli tuo mansardi-aumakaton sisänurkka, se eristettiin puukuitueristelevyllä, sillä sitä ei voinut puhaltaa, tiukka kolo ja se olisi jäänyt arvailuksi että menikö puhallusvilla kolon pohjalle asti.


Toiselle pintapuolelle tottakai taas muoviton ilmansulkupahvi ensin. Pinnaksi oltaisiin haluttu tähän ihana shiplap-panelointi, mutta sen olisi pitänyt olla juuri samankokoista kuin alkuperäiset seinät vastakkaisilla seinillä ovat ja kun kiireellä tehtiin niin sellaista ei löytynyt valmiina ellei siihen oltais laitettu kunnon läjä kahisevaa.

Mikään gyproc ei tulisi mieleenkään mutta uusi eko-kipsilevy Fermacell kävisi nyt täydellisesti. Se on niin kovaa ja kestävää että se yksin voisi olla seinissä tukirakenteena ja seinät voitaisiin eristää ontelopuhaltamalla takaa. Se ei siis ole samanlaista kuin tavallinen kipsilevy joka halkeaa pienestäkin iskusta, tämä on painavaa tavaraa. Pelkkää kipsiä ja paperikuitua, ei liimaa vaan puristettu kasaan. Painoeron todella huomasi kun verrattain pieniä levyjä kannoin taloon. Hiki tuli!

Ja vain pystysaumat tarvitsi ruuvata kiinni palkkeihin, mitään poikkisaumoja ei tarvinnut miettiä, niin kätevää.


Haaveena olisi sitten käsitellä tämä kipsi-pinta savirappauksella itse, katsotaan sitä kun lämpötila on täällä huoneessa taas keväisempi. 

Me ei käytetty saumoissa nyt liimaa sillä ajatus siitä tökki sekä huone oli kylmä kun työtä tehtiin, koko tila olisi pitänyt saada lämpimämmäksi että liimaa olisi voinut käyttää. Katsotaan miten käy ja kuinka savirappaus onnistuu, ollaan koekaniineja.

Tehoremontti oli siitä kanssa mukavasti erilaista kun piti tehdä kerrankin todella nopeita valintoja ja ei voinut jäädä märehtimään jokaista ideanpoikasta. Aika virkistävää kun itse olen taipuvainen vähän liiallisiin pohtimisiin rempan kanssa.



Tässä vielä seiniä hivenen keskeneräisenä, kaikki saatiin hienosti valmiiksi ajoissa, huh! Tuo hauskan näköinen kolo tuolla kulmassa vie mansardikaton ryömintätiloihin, siihen tulee vielä lopuksi pikkuinen ovi.


Sen jälkeen sai eristää, tässä Ekoeriste puhaltaa katon kautta Nativo-puukuitua seiniin ontelopuhalluksena ja kyllä kävi nopeasti.  Tässä ero esim. selluvilla-puhallukseen on suurin että mukana ei ole liimaa tai mitään nestettä eli sitä ei ruiskuteta seinien pintoihin. Ekstra-plussana, eriste ei siis painu tai lohkeile kun se on puhallettu tiiviiksi yläpuolelta. Oman haasteen taas toi onteloiden suunnittelu että kaikki saa puhallettua mutta jos tällainenkin haastava monikulmainen nurkka onnistuu niin perusseinät ovat helppoja nakkeja.

Seuraavaksi siirryttiin puhaltamisessa ullakolle ja siitä vielä lisää. Tästä olen eniten innoissani tässä remppa-rupeamassa, sillä tänä talvena meillä ei palella enää niin kuin ennen. Toki kodinhoitohuoneen jätti-harppaus valmiimmaksi on ihan superia mutta kyllä tästä viluilijasta on vaan niin mukava kun ei palele entiseen tapaan.

This is the future laundry room that we also renovated at the same time with everything else in October, mad deadline! We wanted to improve the insulation of this cold room at the same time as we were having the wood fibre insulation to the attic, so no time like the present. We re-did everything on the walls and the ceiling to get a 25 cm thick wood fibre insulation there and the materials are all eco of course. 

Plasticfree windproof sheet, plasticfree windproof cardboard and eco Fermacell fiberboard. We got the room's walls ready just in just for the insulation work, wau! Then it was time for the attic above, more on that next.. 

tiistai 16. tammikuuta 2018

Puukuitueristämistä ja kylpyhuoneen remontti osa 2



 Remontista jatketaan taas, nimittäin eristämisestä vuorostaan. Kun raadettiin lokakuu että saataisiin  valmista niin kiirehdimme tietenkin tulevan eristepuhalluksen takia. Tarkka deadline sai remontissa aikaan tehokasta säpinää ja ehdimme täydellisesti marraskuun alun puukuitueriste-puhallukseen mennessä saada kaikki valmiiksi mitä pitikin, vähän meni yötöiksi mutta ehdittiin!

Vielä parisen kuukautta takaperin en edes oikein tiennyt mitä on puukuitueriste, luulin tosissaan että ekoeristeistä valittavina on vain selluvilla ja tavallinen puru jos puhallettavaa eristettä halusi. Tuli perehdyttyä kunnolla Huntonin Nativo-puukuitueristeeseen ja olin samantien täysin myyty. Lämmönvarastointikyky on peräti kaksinkertainen verrattuna mineraalivillaan ja parempi verrattuna selluvillaankin. 

Mutta se mikä minut todella vakuutti on että tämä eriste ei painu. Aseman vanhat turve-eristeet ovat 90 vuodessa painuneet peräti 10 cm ja veto on aikamoinen paikoin, ja nyt puhallettaisiin lisä-eristettä ympäri taloa. Ja tietenkin se että kyseessä on pelkästä puusta tehty eriste joka hengittää niinkuin pitääkin oli jo prioriteetti ykkönen. 


Haaveilimme alkuun että olisimme puhaltaneet vain aseman kylpyhuoneen ja vedenjakohuoneen lattiat ja puolihulluina olisimme tehneet työn itse, mutta tämä olisi ollut kyllä erittäin haastavaa. Kun perus-selluvilla-puhalluskoneet eivät jaksa puhaltaa tuhdimpaa puukuitueristettä ja oikealla paineella puhaltaminen olisi ollut suorastaan rakettitiedettä, en tiedä olisimmeko säästäneet tässä lainkaan. Kun vielä päätimme että otetaan nyt muutakin lisäeristämistä samaan syssyyn, niin hommaan valittiin tottakai ammattilaiset.

Marraskuun alussa karautti jättirekka Ekoeristeeltä pihaan ja homma aloitettiin alapohja-puhalluksilla. Mehän saimme siis vain katsella rankan remonttikuukauden jälkeen ja tämä jo itsessään oli nautinto kun osaavat tyypit pistivät hösseliksi.




Tässä vielä suurempi kylpyhuone ennen puhallusta (täältä löydät aikaisemman remonttijutun huoneesta), aivan ensimmäisenä tarkistettiin vielä eristesyvyys ennen kuin homma alkoi ja sitten saikin olla kameran kanssa tarkkana sillä puhallus kävi niin nopeasti että hyvä kun ehti kuvaamaan.



Talon toisessa päädyssä olevan pikkuisen vedenjakohuoneen alapohja (joka rakennettiin uusiksi täällä) kesti vain noin 10 minuuttia puhaltaa valmiiksi, tämä kävi ihan käsittämätöntä tahtia.



Seuraavana oli vuorossa aseman alakerrassa yli tuplasti suurempi kylpyhuone ja ei siinäkään tainnut edes puolta tuntia hujahtaa kun koko huone oli yksi eristemeri.




Rekassa olisi riittänyt eristemateriaalia useamman talon tarpeisiin ja useammin kuin kerran on kuulemma taloprojekteja tullut saman päivän aikana lennossa naapurustoihin kun ovat Ekoeristeeltä jonnekin kohteeseen lähteneet. Tuo päivä ei ollut yhtään erilainen ja rekasta riitti kevyesti toiseenkin taloon meidän jälkeen materiaalia. 


Puhalluskone oli rekan sisässä ja puukuitu-paaleja hävisi sen nieluihin tehokasta tahtia. 


Vaikka puhaltaessa näytti että homma on todella pölyistä, painui painava puukuitu nopeasti ilmasta alas eikä leijaillut estoitta pitkin huoneita, omasta mielestä iso plussa ja saimme purkuvaiheessa itse suuremman sotkun aikaiseksi. Tämä pikku pössy hoitui pienellä imuroinnilla ja huoneiden ovia ei tarvinnut muovittaa kiinni. 


Ekoeristeeltä vielä näyttivät meille minkä verran eristettä kuuluu painella lopuksi kasaan. Eli vain kevyesti kummuille lattiavasojen välistä, niin että päälle laitettava ilmansulkupahvi jää hitusen myös kummuille ja lopullisesti sen suoristaa lattialaudat. Näin tulee tiivis rakenne ja ei jää ilmataskuja lattian alle.




Päivä oli pakkaspäivä ja oli ihana huomata miten ilman eristeitä olleet viluiset huoneet muuttuivat hetkessä lämpimiksi kun eriste oli paikoillaan. Saatika verrattuna siihen millaisia näiden huoneiden lattiat olivat ennen purkuakin, siis vau.

Aikaa oli päivässä vielä vaikka kuinka ja seuraavaksi siirryttiinkin huomattavasti korkeammalle eristämään ja siitä lisää pian! 

It was time for insulation after the huge renovation of October and here is some info on what we chose and why.

It was absolutely certain that we would only use eco-insulation because the house needs to breathe just like it always has. We didn't even know of Hunton's Nativo-woodfiber insulation really before, I thought that there is cellulose wool or cutter swarf to choose from. But when I got to know it, it was a no-brainer that this is our insulation. The heat binding capabilities alone are double that of non-eco mineral wool and even better than cellulose wool. But the most important part for us was that it doesn't sink with time at all.

Ekoeriste did the insulation work for us and it was a joy to watch the pros at their work after such an intensive reno month. They started with the two floors in the bottom floor of the station and they were so swift with the insulation work that it took only 10 minutes in the smaller maintenance room and under half an hour with the large bathroom floors. The warmth in the rooms was instant, it was a cold November day and immediately as wood fiber was there, the cold was gone.

We had plenty more insulation done during the same day, next it was time to go from the ground floor to the attic at the station, more on that soon!


-Tehty blogiyhteistyössä Ekoeristeen ja Huntonin kanssa